Lisätietoa Nalle Metodista

Musiikki vapauttaa energiaa ja tunteita sisällämme. Se vaikuttaa tahtoomme ja motivaatioomme. Musiikki stimuloi ajattelemista, mielikuvitusta, luovuutta ja kuuntelua. Se vaikuttaa positiivisesti muistiimme, hyvinvointiimme ja auttaa onnellisuuden tuntemisessa. Se voi poistaa negatiivisuutta, väsymystä ja auttaa stressin sietokyvyssä. Se voi jopa stimuloida hormoni- ja hermosto järjestelmää. Se stimuloi myös motoriikkaamme, ja pienentää lihasjännitystä. Ennen kaikkea se inspiroi ja rauhoittaa.

Miten musiikki vaikuttaa lapsiimme?

Musiikki kehittää lapsen positiivisia puolia kuten: luovuutta, keskittymiskykyä, vahvistaa ajatusta, ryhmätunnetta, oppimismotivaatiota, parantaa; koulusaavutuksia, kielellisiä valmiuksia, matemaattisia valmiuksia musiikin kuuntelemisen kautta ja sosiaalista älykkyyttä. Se kehittää myös yleistä henkilökehitystä. Tasaannuttaa tunne-elämää, kasvattaa sanavarastoa, motivoi tanssiin ja teatteriin.

Lapsen musikaalisen kehityksen pääpiirteitä

Lasten mielialat, arvo- ja normi maailma muodostuu. "Minä - muut tunne kehittyvät. He nauttivat elämyksistä ja heillä on erillisiä symboleja. He tutustuvat erilaisiin roolileikkeihin kulttuurissaan ja alkavat yhdistää toisten ihmisten tunnetiloja ja käytöstä omaansa ja henkilökohtaisiin kokemuksiinsa.

Symboliset leikit ovat tärkeä osa lasten elämää, jossa he näyttelevät eri rooleja, osan ollessa, jopa impulsiivisia. Leikki on tärkeä lasten musiikin tekemisessä. Leikki, unet ja imitaatio on oltava tasapainossa lasten maailmassa. Laulujen merkitys lapsen musiikilliseen kehitykseen on usein nautinnollinen, iloa tuottava, ongelmia ratkaiseva, olotilan läpikäyjä, rituaalifunktiollinen, sukupuolta vahvistava, sisällytyksetön, kielikoodin ilmaisija, identiteettiä kertova, sosiaalinen, musikaalinen äidinkieli.

2-3 -vuotiaat tunnistavat eri musiikinmuotojen hahmotukset ja tunteet. Musiikkiin eläytyminen vahvistuu. Lapsi ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti kehollaan. Liikekoordinaatio-, perus- rytmi löytyy samoin kuin tasa- ja kolmijakoinen rytmi. Hienomotoriikka, mielikuvitus ja sosiaalinen vuorovaikutus kehittyvät, dynamiikan-, melodian- ja rytmin taju paranevat. Lapset alkavat laulaa, sävelkorkeus tarkentuu, melodian liikkeen kulku alas/ ylös huomioidaan, samoin tempo muutokset. Lapsi ei havaitse tiettyä sävelkorkeutta tai rytmiä.

3-4 -vuotiaat hahmottavat laulun melodiapiirteitä ja muotoja. Esteettisiä ja sosiaalisia kokemuksia tulee mukaan, melodiantaju, intonaatio, rytmi, sointiväritaju ja analyyttinen kuuntelu kehittyvät. He eläytyvät musiikkiin. Dynamiikan ja tempon vaihtelut tulevat mukaan. Jostain syystä laulaminen loppuu vähitellen. 3-4 -vuotias piirtää spontaanisti, joka on intellektuaalista realismia, hän piirtää mitä tietää ja jota ei näe.

5 -vuotiaat osaavat paljon oman kulttuurinsa lastenlauluja, joissa sanat opitaan ensin, sitten rytmi, melodialinjat, ja viimeiseksi intervallit. Lapsi täyttää yksityiskohtia lauluihin ja sen kehyksiin. Myös tunneilmaisut tulevat mukaan.

Sävellaji, sävelkorkeus, ja raamit tulevat varmemmiksi. Lapsen musiikillinen kehitys voidaan ajatella tapahtuvan muun muassa empiiristen havaintojen, rationaalisten aspektejen ja intuitiivisten aspektien havaintojen johdosta, josta syntyy muodollinen musiikillinen tieto.

5-6 -vuotiaiden kehitysteoria koostuu kolmesta alueesta. Heillä on teoria materiaalista (fyysisistä objekteista) elämän teoria (elävistä organismeista) ja minä teoria.

Tonaalisuuden kehittyminen eri ikäkausina

7-8 -vuotiaat kuulevat sävellajin ja intervallien vaihdokset verrattaessa kahta eri melodiaa. Sävellajivaihdosten kuuleminen alkaa 6v. ikäisenä.

7 vuotta
Vaihdokset läheiseen sävellajiin kehittyy.

8 vuotta
Vaihdokset duurista molliin kehittyy. Tonaalisuutta on helpompi ymmärtää kuin atonaalisuutta.

Harmonian kehittyminen

6-7 -vuotiaat eivät pidä erityisesti dissonansseista.

8-10 -vuotiaat erottavat konsonanssin ja dissonanssin.

Lasten laulutyyppejä

Lasten eri laulutyypeissä, esimerkiksi spontaanilaulussa, tulee esille lapsen kulttuurin kokonaisvaltaisuus, kehon liikkeiden, tekstien ja laulujen yhdistyessä. Se antaa leikille rytmin, liikkeille muodon, ja tekstille lämpöä. Spontaanit laulut koostuvat lyhyistä fraaseista, joita toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Ne tapahtuvat leikin aikana sisältäen huutoa ja matkimista.

Laulut sisältävät diskreettiä sävelkorkeuksia ja melodisia linjoja tai rytmisiä malleja. Kertauksissa on eri sävelkorkeudet. Suuri sekunti, pieni terssi, otetaan mukaan käyttöön, mutta intervallikoot vaeltavat vielä. Lapsilla on jatkuva kuvio lauluissaan. Rytmi ja muoto- organisaatio lisääntyvät, tunnistaen musiikin raamit.

Lapsilta ei vaadita minkäänlaista ymmärtämystä, vaan laulukoodi on kokonaan intrasubjektiivinen, se on tarkoitettu vain lapselle itselleen. Siitä tulee kirjaimellisesti ainutlaatuinen. Monesti lapset uneksivat näkymättömästä mielikuvitusystävästä, käyttäen sitä mm. sävellysten luomisessa.

Lasten spontaaneja lauluja kannattaa kuunnella tarkkaavaisesti ja analysoiden. Näin huomaamme kuinka yllämainitut seikat pitävät paikkansa.

Vapaat improvisaatiolaulut ovat monesti introspektrisiä lauluja, joissa lapsi unelmoi ja kertaa loputtomasti säkeistöjä. Lapsi leikkii imitoiden ja illustroiden eri objektien ääniä.

Potpuri laulut ovat uusia lauluja, jossa on sekoitus spontaaneja lauluja ja standardi lauluja.

Tiedostetussa sävellyksessä 4-5 -vuotiailla on selvä muototunne, joka koostuu mielikuvituslauluista.

Valmiissa laulussa lapset oppivat eri lastenlauluja, jotka ovat lainauksia jo olemassa olevista lauluista. Tämä on viimeinen lasten laulukehityksestä.

Se on kuin emotionaalinen introspektio tai oma improvisaatio, sisältäen tekstin ja musiikin. Sen tarkoituksena on toimia kommunikaationa muiden lasten kanssa.

Tärkeintä lapselle on kokonaiselämys. Äänet ja liike, laulu ja teksti, kinesteettisyys, visuaalisuus ja auditiivisuus toimivat kaikki yhdessä täydellisessä harmoniassa. Kulttuuriin kuuluva tunne antaa turvallisuutta ja identiteettiä, joka toimii pohjana lasten luovalle sosiaalistumiselle.

Vapaissa improvisaatioleikeissä on leikiniloa, epäluulotonta luomisvoimaa ja ainutlaatuisuutta. Jokapäiväiseen elämään kohdistuva kiinnostus kasvaa.

Lasten leikeissä voidaan havaita symbioosia, jossa yksilö ja kulttuuri ovat yhtä. 5-6 vuotiaan leikkeihin tulee enenemässä määrin tietoista struktuuria, erityisesti kommunikaatiota ja läheisyyden tunnetta. Siihen tulee myös mukaan normeja, oppimista, sosiaalisuutta ja sääntöjä. Leikit vaativat luovuutta, rohkeutta ja uteliaisuutta.

Leikki on lasten elämäntapa. Tämä ennakkoluulottomuus, leikin ilo ja luomisvoima on suorastaan hätkähdyttävää. Lapset keksivät taustan sävellyksille ja soittavat sen suurella antaumuksella. Jos rohkeus tai uteliaisuus sävelmaailmaan on vähäistä tai ei uskalleta kokeilla, niin siihen pitäisi kannustaa lasta.

Spontaani laulu ja luovat leikit antavat lapsen olemassaololle erilaisia mahdollisuuksia ja struktuuria, jotka rikastuttavat hänen elämäänsä. Ihmisen koko kokemustodellisuus rakentuu leikkimiseen. Leikkiä, luovuutta, ja mielikuvitusta pitää vahvistaa. Luova elämäntapa on osoitus terveydestä.

Afrikkalaisessa musiikkikulttuurissa vallitsee kokonaistodellisuus. Kaikki on yhtä, musiikki-tanssi-ja maailma.

Soittaessa improvisoiden, lasten koko maailma yhdistyy, jossa innostus ja leikinomaisuus virtaavat. Lapsi ei useinkaan itse ala soittaa improvisoiden, jos häntä ei avusteta ideassa, ja kannusteta siihen. Kun hän huomaa uuden luovan prosessin olevan mielenkiintoinen ja nautittava, hän soittelee/improvisoi mielellään mielikuvitus musiikkiaan.

Lasten havaintomaailma on kokonaisvaltainen, muusinen totaliteetti.

Länsimainen ajattelutapamme koostuu myyteistä, uskonnosta, filosofiasta, taiteesta, tieteestä, ym. erillisinä alueina.

Afrikkalaisessa yhteiskunnassa vastaavasti taide on integroivaa. Se on kokonaiskuva maailmasta, johon tiede ei ylety. Yksilöllinen ja universaalinen yhdistyy, jossa intuitio ja mielikuvitus muuttavat aistimukset ja intellektuaaliset kokemukset yhdeksi esteettiseksi jatkuvuudeksi.

Kaikki voimat yhdistyvät toistensa interaktioon. Afrikkalaisessa kulttuurissa tärkeintä on luoda tarkoitus ja kokonaisuus. Kaikki yhdistyy yhdeksi kokonaisuudeksi; ihminen, luonto, ja laulu. Tästä syystä lapset pystyvät luomaan musiikkia, ponnistelemattakaan erityisesti.

Lapsi etsii ympäristöstään järkeä, jota Piaget kutsuu nimeltä schema järjestyksiä, jotka ovat raamitettuja. Lapsen maailman järkeistämisen etsiminen tapahtuu seuraavia avuja käyttäen:

• Käyttää symboleja (joku esittää jotakin),
• imitoi,
• sisäinen kuva muotoutuu,
• lapsella on symbolinen schema tai käytöskuvio,
• lihaskontrolli paranee,
• erittelykyky paranee,
• haluaa ilmaista oman halunsa, ilmenee uhmaikänä,
• itsenäistymisen tunne, häpeän tunne, epäilyt,
• yhteistyöhaluinen
• itsensä kehittäminen
• suuri vastaanottokyky,
• He tekevät intuitioon liittyviä päätöksiä
• Harjoittelun avulla lapsi voi oppia ymmärtämään asioita, vaikka se ei olekaan hänelle luonnollista kehittymistä. Lasten improvisointi ja sävellysprosessi tapahtuu näiden mukaisesti. Se on hyvin järjestäytynyttä, heidän logiikkansa mukaista.

Säveltämisestä

Aaron Copland on sanonut säveltämisestä:" on yhtä luonnollista säveltää kuin syödä ja juoda". Samaa ovat sanoneet Wagner ja Saint-Saëns ja monet muutkin säveltäjät. Säveltäminen ei ole mystistä, vaan musiikillisten ideoiden alkuperä on mystinen.

Säveltäminen ei ole mahdollista, jos ei ole rakentanut itselleen hyvää musiikillista varastoa, sävelistä, soinnuista, melodioista, harmonioista ja rytmeistä.

Huomattavaa on, että monissa kulttuureissa ei tehdä eroa muusikoiden ja säveltäjien välillä, (esim. Basongye -kansa Kongossa) vaan henkilö on sekä säveltäjä että muusikko yhtä aikaa. Lasten alkaessa säveltää pieniä kappaleita, he eivät koe säveltämistä erikoisena tehtävänä, vaan luonnollisena musiikin osana.

Ideoita ja teorioita, jotka ovat vaikuttaneet nalle metodin syntyyn

Oppimisteoria

"Lasten kehitys on jäsentymätöntä, globaalia ja erikoistumatonta, lapsen integroidessa ja eritellessä kaiken hierarkiaksi. Musiikissa schema näkyy tonaalisuutena ja kuvioina, jotka tapahtuvat aivoissa tiedostamattomalla alueella." Tämä tieto auttaa meitä ymmärtämään, miksi lapset pystyvät improvisoimaan ja säveltämään hyvin laaja-alaisesti, raamien ollessa suuria. Heidän ei tarvitse analysoida harmonioitaan, vaan he luottavat intuitioon ja auditiiviseen havaintoonsa.

Tietoteoria

Lapsilla on loogiset rajat ajatteluun ja tapahtumiin. Lasten ajatusprosessinkulku on sensomotorisia, koostuen päätöksen- tekemisestä, mielikuvituksesta ja leikistä. Tästä voidaan piirtää kuva, jossa käsitellään tilannetta. Aikuisista lasten logiikka saattaa kuulostaa hieman erikoiselta. Vastaanottaminen vaatii usein muusisuutta, esim. seuraavanlainen selitys miksi sävellys ei onnistunut: " ne on niin kuin pimeässä, sit se kuulostaa paremmalta." Sävellys oli loistava! Maailmasta saadaan jatkuvasti palautetta, joka puolestaan synnyttää tasapainon. Lapset punnitsevat eri asioiden merkitystä ymmärtäen ihmisten käyttäytymisen, sopeutumisen, hyväksyttävät asiat ja omien tapojensa muutokset. Lasten luovatyö on hyvin motivoitua ja innovatiivista.

Musiikki muuttaa ja vaikuttaa meidän arousal tasoamme. Arousal tasoon vaikuttaa musiikin kompleksisuus, sen tunnettavuus ja yllätyksellisyys. Lasten arousal tulee esille eri musiikkityylien kohdalla. Atonaalinen musiikki saatetaan kokea hieman erikoisena, jos sitä nyt ei verrata vaikkapa avaruusmusiikkiin, joka sitten onkin jo paljon kiinnostavampaa.

De Caspar kutsuu musiikkia " musikaaliseksi äidinkieleksi" jossa äidin ääni, sävelkorkeus, rytmi, tempo ja dynamiikka ovat erityisen tärkeitä lapselle.

Sikiö on täten, jo ennen syntymäänsä sosiaalinen henkilö, joka muistaa, ymmärtää ja oppii. Joten musiikillista kasvamista, kehittymistä voi alkaa jo hyvin nuorena.

Aivoihin perustuva oppiminen kiinnittää huomioon keskittymiskykyyn, periferiisiin havaintoihin, tiedostettaviin ja tiedostamattomiin prosesseihin.

Aivoperusteinen oppiminen ottaa huomioon oppilaan kiinnostuksen kohteen, tehden oppimisesta mielekkään, sitoen sen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Oppilasta kehotetaan käyttämään oppimaansa myös luokkahuoneen ulkopuolella.

Ihmiset oppivat parhaiten heidän ratkaistessaan realistisia ongelmia. Musiikkikappaleet tulisi valita siten, että ne tukevat lasten omaa maailmankuvaa, tunnettuja lastenlauluja ym. jotka viittaavat jokapäiväisiin toimintoihin. Kappaleiden ollessa liian vaikeatajuisia ei tyydytystä ja nautintoa saada aikaan. Harjoiteltaessa esim. hienomotorisia harjoituksia, lasta tulisi muistuttaa miksi niitä tehdään, jotta kokonaiskuva säilytettäisiin.

Päämäärämme nalle metodissa on intuition, tunteen, mielikuvituksen, analyysin niin kuin järjen käyttöä, musiikillisten ongelmien selvittämisessä. Esimerkkinä voisi mainita, kuvien välityksellä harjoitellut hienomotoriset tehtävät. Oppilaiden nuotinlukutaito ei vielä ole useinkaan kovin kehittynyt, niinpä kuvat mahdollistavat vaikeimpien hienomotoristen tehtävien harjoittelun. Näin oppiminen tapahtuu jopa huomaamatta, leikin varjolla.

Täten saavutetaan myös kokoaivoja käsittävä oppimisprosessi.

Mielikuvituksella on suuri merkitys, siksi oppilaita kehotetaan visualisoimaan, (piirtämään) kehittäessään musiikillisia ideoitaan. Nalle metodissa lapset alkavat säveltää piirtämällä ensin kuvan, johon liittyy tietty tarina, jonka he sitten soittavat soittotunnilla, harjoiteltuaan kotonaan. Siihen saattaa syntyä laulunsanatkin. Jos oppilas sallii, niin opettaja tulee mukaan improvisoiden sävellykseen säestyksen. Opettajan pitää "peilata" jatkuvasti oppilaan kehitystä, jotta tehtävät olisivat realistisia.

Temaattinen oppiminen

Temaattisessa oppimisessa lapsi oppii kokonaisuuksia, sen ollessa sidottuna autenttiseen maailmaan. Joissain tapauksissa oppilaat voivat itse valita tehtävänsä. Tämä auttaa heidän motivointiaan ja sitoo heidät jokapäiväiseen elämään.

Nalle metodissa lapsi saa aktiivisesti valita kappaleensa ja niiden lukumäärään. Ketään ei pakoteta soittamaan, tiettyjä kappaleita. Emme myöskään hyväksy rankaisu menetelmää. Nalle metodin tehtävä on auttaa oppilaita itsenäiseen luovaan työskentelyyn, johon hän yhdistää kognitiivisen kokemuksensa, motorisen taitonsa ja mielikuvituksensa. Näin lapsi sisäistää asioita luoden kulttuuriaan. Nalle metodissa selitetään miksi asiat ovat niin, jotta oppilas pystyisi sisäistämään ja käyttämään opittunsa, muutoin tieto jää vain eristetyksi palatiedoksi.

Innovatiivinen oppiminen toimii avoimessa tilanteessa, luoden yhteisyyttä ja tarkoitusta kaaoksessa.

Daniel Goleman on kehittänyt tunneäly käsitteen.

Käsitteessä tiedostetaan omat tunteet niin kuin ne esiintyvät, ja analysoidaan niitä.

Oppimiselle avainasemassa olevia tekijöitä ovat luottamus, uteliaisuus, tarkoituksenmukaisuus, itsehillintä, kuuluvaisuus, kommunikointi kapasiteetti ja kyky yhteistyöhön.

Paolo Freine sanoi hyvin voimakkaasti seuraavasti "poistakaa koulu", koska kilpailu ja todistukset tuhoavat luovuutta.

Oppisuunnitelma pitäisi laatia eri älykkyyksiä huomioon ottaen. Gardner ehdottaakin, että koulut ottaisivat mukaan esim. näyttelemisen, musiikkiesitykset, yhteystyö oppimisen, visuaalisuuden, juttujen kertomisen jne.

Nalle metodissa improvisoimme kuvista, joista oppilas kertoo tarinan ja soittaa sen sitten aivan kuin nuoteista, kuvan toimiessa partituurina. Nämä ovat suunnattoman hienoja improvisaatioita, joita he eivät pystyisi soittamaan nuoteista tai nuotintamaan. Kun lasten vanhemmat kuulevat improvisoinnin he ovat hyvin hämillään lapsensa osaavan soittaa niin hyvin.

Koulumaailma on sortunut tiedon palvomiseen, siksi siltä on jäänyt huomioonottamatta muiden älyjen kehittäminen. Eri älyt toimivat harmonisesti yhdessä, joten niitä voi kehittää erikseen tai yhdessä.

Gardnerin mukaan kaikilla lapsilla on metafora ajattelu, joka mahdollistaa tarinoiden sepittelyn. Lapset yhdistelevät eri asioita hyvin luonnollisella tavalla toisiinsa.

Eri metodien vaikutus nalle metodiin

Platonin motto oli:" Älkää käyttäkö pakkoa, vaan antakaa opiskelun olla suuri ilo jo varhaisiästä saakka, silloin löydät helpoiten lapsen taipumukset".

Hän suosi muusista kasvatusta, joka on sisäisesti vapautunut, tasapainoinen, omia luovia kykyjä käyttävä kokonainen ihminen.

Rousseau kehottaa yksilöitä tekemään omia ratkaisujaan, eikä ihmisen pitäisi sinisilmäisesti uskoa vain opettajaan tai auktoriteettiin. Rousseauin mielestä intuitiivinen musiikillinen kokemus on erittäin tärkeä musiikillisen aineiston hankkimiselle. Lapsen tulisi hankkia, luoda ja vastaanottaa musiikkia, saadakseen iloa musiikista.

Montessori huomasi lasten rakastavan työntekoa. Lapset suorastaan imevät tietoa ja asenteita koko kulttuurista. Lapset ovat uteliaita kokien löytämisen iloa, oppien jatkuvasti uusia asioita.

Lapset ottavat uutta tietoa vastaan, eri lailla, eri herkkyyskausilla. Hänen ideansa mukaan konkreettisesta edetään abstraktiseen. Ylimääräinen apu vaikeuttaa lapsen oppimista. Lapset oppivat paljon enemmän kuin luullaan, mutta heille pitää antaa mahdollisuus kehittää persoonallisuuttaan.

Vapaa omatoiminen oppiminen johtaa siihen, että he saavat puuhastella tehtäviensä parissa niin kauan kuin itse haluavat. Montessorin mukainen vapaus ei ole sama asia kuin vapautus kasvatuksesta. Lapset opettelevat asioita heidän itsensä vuoksi, ei opettajan tai muun tähden. Oppimisesta tuleva ilo ja tyydytys lisää motivointia. On erittäin tärkeää käyttää hyväksi lasten eri herkkyyskaudet, jolloin he oppivat eri asioita eri tavalla. Joitain asioita voi aikaistaa, toisia ei, mutta opettajan täytyy olla tietoinen herkkyyskausista. Päämääränä on realistinen oppiminen. Jos lapsi haluaa oppia jonkin kappaleen, josta hän pitää erityisesti, niin hän saa opetella sen, mikäli se on vaikeustasoltaan sellainen, että hän pystyy sen toteuttamaan.

Pyritään siihen, että lapsi voisi käyttää opittuja, uusia asioita muussa yhteydessä. Tarkoitus on saada lapsi rentoutumaan leppoisassa ilmapiirissä.

Steiner pedagogiikan tavoitteena on kehittää yksilöitä, jotka tietävät vahvuutensa ja osaavat ilmaista itseään. Kehitysvirikkeet ovat erilaisia eri kehityskausina. Nalle metodissa pyritään kehittämään oppilaan ilmaisuhalua. Monet oppilaat eivät uskalla tuoda julki omia tunteitaan ja ajatuksiaan musiikista, joten siihen tarvitaan paljon kannustusta.

Orffin moton mukaan jokainen voi oppia, nauttia ja onnistua. Spontaani improvisointi on keskeistä, jonka pohjana on tarina, puhe, soitto tai jokin muu. Jäljittelystä kehittyy luomista, joka luo osia kokonaisuuteen. Itsensä ilmaiseminen on tärkeää. Improvisaatiota hän pitää hyvin tärkeänä.

Nalle metodissa tunteet, musiikki, improvisaatio ja tarina yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi. Kaikkeen tähän tarvitaan aktiivia osallistumista ja harjaantumista. Spontaani improvisaatio, on keskeisellä sijalla nalle metodissa.

Dalcrozen tähdensi rytmillistä kasvatusta, ja korosti keksimistä, kokeilemalla oppimista, edeten helposta vaikeaan. Hänen mielestään musiikista tulee olla sisäinen kuva, ns. sisäinen kuulo. Hän korosti luovuutta.

Kodalyn ajatuksena oli, että musiikki kuuluu kaikille, niin kuin äidinkielikin. Lasten kasvatus pitäisi aloittaa hyvin varhain. Musiikkia pitäisi rakastaa ja arvostaa, joka parhaassa tapauksessa johtaa musiikin ymmärtämiseen ja elämyksiin. Ihminen ei voi kehittyä täydelleen ilman musiikkia. Musiikki kehittää ihmistä eri aluilla kuten, tunteen, henkisyyden, ja älyllisellä alueella.

Jokaiselle ihmiselle kehittyy oma musiikkimakunsa, johon vaikuttavat kulttuuri, kasvatus ja ympäristötekijät. Vastuu musiikillisesta kasvatuksesta lankeaa aikuisille.

Musiikki on kansainvälinen kieli, joka ei tunne rajoja. Musiikki kehittää ihmisen eri tasoja, tunteita jne. Musiikin eri tyylejä tulisi kokeilla, jotta löytäisi omansa. Aktiivista musiikin tekemistä suositaan. Nalle metodissa lapset tekevät pieniä omia sävellyksiään. Musiikista nauttiminen yhdessä vanhempien kanssa, luo yhtenäisyyttä ja tuo iloa perheeseen.

Freinetin mukaan kukaan ei halua auktoritaarista kohtelua tai opetusta. Kukaan ei halua tehdä pakkotyötä, koska se vaikuttaa lamaannuttavasti. Jokainen haluaa valita itse työnsä ja tehtävänsä. Haluamme motivoida työskentelyn ja opetukseen. Hän oli jyrkästi sitä mieltä, että koulumestaruus pitäisi poistaa. Kaikki ihmiset haluavat menestyä ja onnistua tekemisissään. Epäonnistuminen vaikuttaa negatiivisesti ja lamauttaa innostusta. Työ on lapsille ominaista, sitä vastoin ei leikki. Normaali tapa hankkia tietoa on kokeilla uusia asioita, eikä kerrata vanhaa tietoa, selittelyä ja todistelua, niin kuin traditionaalisissa koulussa yleensä tehdään. Tietoja ei voi saada opiskelemalla sääntöjä ja lakeja, vaan kokemuksen kautta. Kukaan ei pidä rangaistuksista ja valvomisesta, joka on hyökkäystä yksilön omaa arvoa kohtaan. Arvosanat ja lasten luokittelu on väärin. Lapsi ei pidä ryhmätyöskentelystä, jossa yksilön täytyy alistua, vaan hän pitää yksilöllisestä työtavasta. Järjestys ja kuri ovat koulussa välttämättömiä. Rankaisemisella nöyryytetään, eikä sillä saavuteta hyviä tuloksia.

Freinet pedagogiikka perustuu käytännön toimintaan. Hän korostaa älykkyyden monia eri lajia. Taiteelliselle työskentelylle pitäisi antaa sama arvo kuin matemaattiselle tai mille muulle työskentelylle tahansa. Itseilmaisua ja elämyksiä tuetaan. Tällaista pedagogiikkaa kutsutaan todellisuuspedagogiikaksi. Lähtökohtana pidetään lapsen, senhetkinen todellisuus. Opetus lähtee liikkeelle niistä tiedoista ja taidoista, joita lapsella on. Tavoitteena on saada lapsi kiinnostumaan työstään ja omasta elämästään. Lapsi haluaa oppia kaikenlaista, toimien ja vaikuttaen. Opettajan tehtävä on ohjaava, kannustava ja uusiin asioihin innostava. Freinet korostaa yksilöiden välistä tasa-arvoa. Lapsella on oikeus kokeilla kaikenlaista, ja jopa epäonnistua työssään, mutta häntä kannustetaan säilyttämään uteliaisuutensa. Kaikilla lapsilla on jonkinlainen lahja, jota tulisi stimuloida. Pakkotoiminnoista ja oppimisesta tulee tyhjää tietoa, joka ei sitoudu todellisuuteen. Lasten tulisi tuntea osaamisellaan olevan merkitystä. Lasten tulisi oppia arvostamaan itseään.

Nalle metodi ei ole auktoritaarista pedagogiaa, vaan vapaata ja luovaa. Lapsi valitsee usein harjoitustehtävänsä, ja jos hän ei pidä jostakin niin hänen ei tarvitse sitä soittaa, sillä onhan maailmassa musiikkikappaleita yllin kyllin. Kaikki opittu selitetään, jotta siitä ei tulisi tyhjää tietoa, vaan toimivaa tietoa, jota hän voi käyttää omalla luovalla tavallaan. Aina on tilaa omille sovituksille ja näkökohdille. Lasta kannustetaan onnistumiseen. Sävellystehtävät ovat luovaa itsenäistä työtä. Lapsen tulee kokea mielekkyys musiikkiin, oman soittonsa kautta. Jokainen harjoittelee oman kykynsä mukaan. Ei ole kilpailua eikä rankaisua, vaan vapaus. Lasta ei luokitella tai anneta arvosanoja, se olisi loukkaus häntä kohtaan. Jokainen edistyy omilla ehdoillaan. Nalle metodi soveltuu yksilöopetukseen, se tuskin soveltuu instrumentaaliseen ryhmäopetukseen. Nalle metodi on lapsen ja aikuisten välistä yhteystyötä. Lasta kehotetaan kaiken uuden luovan tutkimiseen. Kappaleet soitetaan itseänsä ilmaisten.

Nalle metodille on hyvin tärkeä, että kaikki yksilöt ovat tasa-arvoisia ihmisiä. Jokaisen oppitunnin pitäisi stimuloida uteliaisuutta ja antaa uusia virikkeitä. Opetettaessa on otettava huomioon lapsen kehitys ja taito taso. Lapsi saa positiivista tyydytystä oppiessaan harjoittelemansa kappaleet. Opettajan tulee kuunnella lasta, havaitakseen lapsen kehitystason. Asiat keskustellaan avoimesti, syyttämättä mistään, positiivisessa ilmapiirissä, joka auttaa lasta avautumaan helpommin.

Suzukin mukaan soittotunnit aletaan lapsen ollessa noin 3-5 -vuotias. Hän halusi tähdentää, että metodilla kehitetään koko lapsen persoonallisuutta. Harjoitellessa läksyjään, lapsen keskittymiskyky, muisti, motoriikka ja musiikin kuuntelu kehittyvät.

Sisäinen motivaatio on vetävänä innoittajana, ei koulujen kokeet. Lapset pitäisi kasvattaa rakkaudella, jotta totuus, ilo ja kauneus tulevat esiin.

Nalle metodilla soittaminen aloitetaan myös hyvin nuorena, jopa 2 -vuotiaana, vaikka se sopiikin parhaiten 4-7 -vuotiaille. Nalle metodi ei kannusta tuhansiin harjoittelukertoihin eikä täydellisyyteen. Ei myöskään ajatukseen, että on olemassa vain yksi ainut oikea tapa soittaa, sillä tapojahan on monia. Muutoinhan lapsi kyllästyisi koko harjoitteluun. Lapsi ei pilaannu nuottien lukutaidolla, jonka käytäntö on osoittanut. Kaikki kehittyy aikanaan, uuden materiaalin innovoiva tarve on hyvin suuri lapsilla. Tasapaino oppilaan-opettajan ja vanhempien välillä on tärkeä, jotta ei olla liian tiukkoja tai lepsuja. Kaikkien ihmisten, myös lasten, pitäisi kuunnella rentouttavaa musiikkia. Nalle metodi tähtää luovuuteen, eikä sillä ole muita suuria päämääriä. Nuotinlukutaito kehittää eri symbolifunktiota ja auttaa muiden asioiden sisäistämistä. Nalle metodin musiikkikappaleet ovat lasten lauluja, eivätkä länsimaista taidemusiikkia, joka on jo aika vierasta nykyajan lapselle.

Furmanin muksuopista kaikki ongelmat, pulmat, muutetaan taidoiksi. Taito menetelmä on myös sovellettavissa opetukseen yleensä. Puhutaan taidoista, joita lapsen pitäisi kehittää, esim. instrumenttiopetuksen ollessa kyseessä vaikkapa, nuotinlukutaitoa tai improvisaatiota.

Muusinen oppilas

Muusisuuden määritelmä on: se on tärkein lenkki henkisyyden, viisauden ja koko ihmiskäsitteen välillä. Lapset ovat luonnostaan muusisia".

Muusinen oppilas tuntee intuition ja tarpeensa luoda uutta, joka tuo iloa ja tyytyväisyyden tunnetta hänelle ja häntä kuulevalle yleisölle. Hän kuuntelee soittoaan luoden sille uusia dimensioita, jatkuvasti nauttien musiikista ja sen syvällisistä tasoista.

Hänen soittotekniikkansa on kehittynyt harjoitellessaan muusisia harjoituksia. Niihin kuuluvat niin ilmapalloharjoitukset, pellenhypyt, peukaloisen retket kuin ampiaisetkin. Hän on oppinut hallitsemaan tekniikat ja sormet muistavat ne jo hyvin. Musiikin teoria on myös harjoiteltu pallukoilla ym. muusisilla apuvälineillä. Hän pystyy analysoimaan soittoaan tarvittaessa. Kysymys onkin kuka tarvitsee musiikin analysointia, nauttiessaan siitä, joko itse soittamalla tai yleisönä. Oppilas käyttää eri aivonpuoliskoja soittaessaan, hän kehittelee kappalettaan fantasiansa mukaan. Fantasiahahmo luo pääteeman ja raamit sävellykselle. Harmonia koostuu hänen tähän mennessä oppimistaan soinnuista ja niiden käännöksistä tai lisäsoinnuista. Hän näkee yhteyksiä luomiensa melodioiden välillä. Hän on oppinut tunnistamaan abstrakteja kuvioita mielessään. Hän erittelee suhteita ja yhteyksiä mielessään. Musiikki tempaa hänet niin mukaansa, että hän on täysin keskittynyt tekemäänsä, ettei huomaa mihin musiikki vie hänet. Hän punnitsee omia intuitiivisia vaihtoehtojaan, harkitusti, kokeilujen omassa maailmassa. Hän käyttää monia eri tunneilmaisuja, luoden uusia ulottuvuuksiaan työhönsä. Hän säilyttää kuitenkin tietoisuuden itsestään objektiivisena. Hän ajattelee mielikuvituksen suurissa mittakaavoissa. Hän aistii eri musiikin piirteet, kohdistaen huomionsa luotujen hahmojensa eri piirteisiin ja funktioihin. Hän pystyy luomaan musiikillisia fraaseja myös toisten kanssa, yhteistyönä, kuin keskusteluna. Tällöin hän joutuu tietoisesti analysoimaan toisen ihmisen soittoa ja oman soittonsa jatkuvuutta ja tasoja. Kommunikointi on suuremmilta osilta ei- verbaalista.

Hän voi liikkua niin tonaalisella kuin atonaalisellakin alueella. Hän on tottunut luomaan eri rytmejä ja melodioita, jotta ne sopivat fantasia- henkilöiden ja tarinan jatkuvuudelle. Hän on eksperimentoinut instrumenttinsa koko sävelmaailmaa ja tietää mistä oktaavialasta saa juuri sen, joka sopii juuri tiettyyn yhteyteen. Täten hänelle muodostuu "kartta" sävellyksestä päässään, jonka hän sitten voi, vaikka kirjoittaa tai maalata paperille kuvana. Kaikki tämä toimii myös päinvastaisessa järjestyksessä. Hän on luonut oman sävelmaailmakäytännön, kappaleet kuulostavat juuri "hänenlaisiltaan". Motoriikan harjoitukset tuottavat tuloksia muistina, niin sormissa kuin pitkäaikaismuistissakin. Lapset luovat suurilta osin humoristisia teoksia, hyvin vähän melankolisia. Hän löytää eri teitä tarkoituksiinsa. Hänen sisäisten kuviensa varasto on loppumaton. Hän on moniälyinen, luova, muusinen oppilas, iältään 3-10 vuotta. Musiikki puhuttelee korvaa ja lihaksia, ottaen huomioon kehon kokonaisuuden.

Björkvoldin motto on:" lapsi tarvitsee aikaa, elämä tarvitsee aikaa, ja oppiminen tarvitsee kypsymistä". Lapsi kypsyy eri aikoihin taktillisesti, sosiaalisesti, motorisesti, intellektuaalisesti ja emotionaalisesti. Björkvold toteaa "Musiikki on sielullista, mutta niin voi kouluopetuskin olla!"

Mielikuvitus on avain lapsen oppimiseen. Opetus tarvitsee leikkiä, sisäistymistä ja mielikuvitusta, jonka täytyy vedota lapsen fantasiaprosesseihin. Monet säveltäjät ovat maininneet lapsuuden suurimpana luovuuden lähteenään.

Musiikin pitää saavuttaa ihmisen sisin olemus, ilman mitään pakotettua kirjaoppia. Päämääränä on totaalinen elämys.

Lapsi oppii kokonaisuuksia interaktiivisesti, spontaanien prosessien kautta. Musiikinopetuksen tulisi ottaa huomioon lasten oma kulttuuri.

Bergströmin Mahdollisuuksien koulussa otetaan huomioon aivojen koko kapasiteetti.

Mahdollisuuksien koulun on tarkoitus olla enemmän, harjoittelupaikka, jossa voi kohdata paljon erilaisia aivoja, ajatuksia, arvoja ja kulttuuria. Paikka, jossa minä kehittyy maksimaalisesti. Koulu stimuloi ja varaa sisälle virtaavaa materiaalia, energiaa, kaaosta, jotta voitaisiin ottaa vastaan korkeammat kehitystasot. Muutoin lopputuloksena on, aivojen tukahduttaminen. Mahdollisuuksien koulussa oppilaiden aivot huomioidaan. Luovuutta, mielikuvitusta, leikkiä, unta, sisäisiä kuvia, loogisia ja absurdeja ajatuksia, ideoita ja arvoja otetaan huomioon. Koulu kasvattaa tulevaisuutta, elämää varten ja se on vapaa kaikille. Tällainen idea johtaa avoimuuteen, jossa sallitaan myrskytkin.

Koulut toimisivat ideapankkeina, joihin kerätään mentaali maailmoja. Niitä edustavat sadut, myytit, estetiikka, realismi, abstraktismi, loogisuus absurdisuus, ym. Kaikesta tästä seuraa rikkaus, jota oppilas voi käyttää eri tasoilla. Tuloksena on koko aivokapasiteetin käyttäminen. Opettajan rooli olisi ohjaava, edustaen erikoistunutta henkilökuntaa, eikä perinteinen opettaja. Ohjaajina toimisivat henkilöt, jotka itse ovat luovia, voidakseen ohjata oppilaita.

Elämänkoulussa ei ole ansiolistoja, todistuksia, eikä kokeita vaan yksinkertaisesti siellä opetetaan eri asioita. Innostus tietoon lisääntyisi huomattavasti. Kaikki tieto ja aktiviteetti olisivat mahdollisia. Seurauksena on rikkaus vapaalle aivojen tahdolle ja halulle. Esteettisten arvojen harjoittelu on erittäin tärkeää lasten yleisen ja musiikillisen kehityksen vuoksi. Opetus yhdistäisi mielikuvituksen, tunteen, logiikan, turvallisuuden ja rauhan.

Opetustilanne olisi positiivinen, leppoisa, kannustava ja tukea antava tilaisuus, jossa olisi mukava opiskella. Siten lasten luovuus tulisi esille. He voisivat kehittää leikkiään, uteliaisuuttaan, avoimuuttaan, ja epäluulotonta oppimishaluaan. Lapsille annetaan mahdollisuus kaikkeen tähän ja mahdollisuus tehdä virheitäkin. Opettamisen päämääränä olisi herättää lapsen oma luottamus, omiin kykyihinsä.

Oppimispaikkana voisi olla luonnollinen, leikkisä paikka, jossa lapsi viihtyy. Musiikin ja kuvien käyttö samaan aikaan, stimuloi kumpaakin aivopuoliskoa.

Opettajan on annettava sisäistä turvallisuutta oppilaalleen, joka poistaa tulevien vuosien soittofobian.

Nykyinen musiikinopetus perustuu monesti stressin ja ahdistuksen luomiseen.

Hyvä opettaja on spontaani. Hänessä virtaa muusista energiaa, ja hän pitää improvisaatiosta. Hän on: leikkisä, viisas, lämpöä tuottava, naivin utelias, luottamusta kehittävä, soittamista motivoiva, aktivoi, laittaa tavoitteita, tukee lasten esteettistä kasvatusta, auttaa lasta ymmärtämään musiikkia, ottaa lapsen iän-, kehityksen-, ja omat halut - ja kiinnostukset huomioon, antaa lapselle auditiivisen, visuaalisen ja taktillisen stimuluksen, kunnioittaa lasta, on iloinen, auttaa rentoutumaan, tekee soittotunti- tilanteen mukavaksi, opettaa hyvin organisoidusti ja kiinnostavasti.

Muita huomioita

Lasten eri luonteita

Lapsilla on erilaisia luonteita kuten: herkät, aktiiviset, helposti vaikutteita saavat ja vastaanottavaiset lapset.

Meidän tulisi antaa lapselle sitä, mitä hän tarvitsee, jotta minimoisimme vastoinkäymiset. Vanhempien olisi hyvä oppia tiedostamaan lapsensa yksilölliset tarpeet ja järjestää aikaa lastensa kuuntelemiseen. Lapsen tulisi tietää oikeutensa, tehdä virheitä ja olla erilainen. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Mistään asiasta ei huudeta, vaan keskustellaan positiiviseen sävyyn. Näin parannamme yhteistyötä.

Eri älyjen käyttöä luovassa pedagogiikassa

Musiikin tai instrumentti opiskelussa käytämme enemmän seuraavia älykkyyksiä: luovassa älykkyydessä mielikuvitus, leikit ja sadut virtaavat. Taiteellisessa älykkyydessä maalaus, muotoilu, kirjoittaminen, musiikki ja näytteleminen ovat ensisijalla.

Käytännössä lapset ovat ulospäin suuntautuneita, elävät todellisuudessa, ovat intellektuaaleja, tarviten paljon vapautta. Heillä saattaa olla vastoinkäymisiä koulumalleja kohtaan.

Erityyppisiä tempotyylejä

Lasten oppimisessa voi olla eri tempoeroja, jotka vaikuttavat oppimisprosessin sisäistämisen nopeuteen.

Juoksija oppii erittäin nopeasti ja tarvitsee haasteita. Kävelijältä oppiminen vie viikkoja, ja taito harjaantuu jatkuvasti. Hyppääjälle oppiminen on vaikeaa, sillä hän oppii yhtäkkiä kaiken. Tämä on vaikein oppimistapa. Kaikilla voi olla, eri kausina, eri sekoituksia näistä. Lasta ei pakoteta tai rankaista vaan kehotetaan tekemään parhaansa.

Jos lapsi tekee parhaansa, niin se on kylliksi. Aikuisten tulisi pitää mielessä realistinen päämäärä, jonka lapsi voi saavuttaa. Aikuiset voivat edesauttaa lapsen huonon itsetunnon syntymisessä. Lapselle on myös tärkeää, että hän oppii varhaisessa vaiheessa sanomaan ei. Myös yhteinen keskustelu läksyistä, niiden määrästä ym. on tarpeen.

Lasten muisti on erilainen kuin aikuisten. He elävät juuri siinä hetkessä, joka on käsillä. Looginen ajattelu ei ole vielä kunnolla kehittynyt. He oppivat kaiken kehotusten ja opastuksen kautta. Pidämme mielessä, että tasapaino tulisi vallita vapauden ja kontrollin välillä. Lapsilla on vapauden ja samaistumisen tarve. Heidän oman minän kehitys on tärkeää.

Sukupuolesta johtuvat erot:

Äiti-tytär suhde: on pahin, sillä äideillä on taipumus kontrolloida kaikkia tyttärensä tekoja.

Isä-tytär suhde: isä ei ymmärrä naispuolisen kieltä. Hänen täytyy jutella, keskustella tyttären kanssa, jotta suhde pääsisi kehittymään.

Äiti-poika suhde: äiti antaa liikaa ohjeita, joita poika ei kuuntele. Pojat tarvitsevat enemmän tilaa ja itsenäisyyttä. Heillä on suuri tarve näyttää mihin pystyvät.

Isä-poika suhde: on paras suhde, jos asioita tehdään yhdessä, joka lisää molemminpuolista ymmärrystä ja arvostusta.

Lapselle on tärkeää, saada ilmaista itseään vapaasti, tunteakseen saavansa arvostusta osakseen.

Lapsen täytyy oppia ottamaan terveellisiä riskejä, jotka kehittävät omaa itsenäisyyttä ja henkilökohtaisia ominaisuuksia.



Referenssit

• Armstrong,T. Barns olika intelligenser.
• Aronen,E Paavonen J. Fjällberg M., ym. Sleep and Psychiatric Symtoms in school- age Children. J Am Acad adolesc Psychiatry 2000:39:502-8.
• Anyanwun, K. (1987) The Idea of Art in African Thought. Contemporary Philosophy. A new Survey, vol.5. African Philosophy. Dordrecht, Boston. Lancaster.
• Bamberger, J. (1982) Revisiting Childrens drawings of simple rhythms: a function for reflection-in-actioin, in U-shaped behaviorial growth, eds. S. Strauss and R. Stavy. New York; Academic Press.
• Bandura, A. (1986) Social foundations of thought and action: A social cognitive theory. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.
• Beard, R. M.(1971) Piagetin kehityspsykologia. Tammi.
• Bentley, A.(1966) Musical ability in Children and its mesurement. London: Harrap.
• Bergström, M. Neuropedagogik en skola för hela hjärnan. W&W. Boolm, A. (1991) ? introduction to Rousseau, J-J. (1762) Émile. London: Penguin.
• Bower, T. G.R. (1982) Developmen in infancy (2nd edition). San Francisco:W.H. Freeman.
• Brackbill, Y. Adams, G. Crowell, D. H.. Gray, M. C.(1966) Arousal level in neonates and Preschool children under continuous auditory Stimultion. Journal of Experimental Child Psychology. (4, 178-88).
• Bridger, W. H. (1961) Sensory habituations and discrimination in the human neonate. American Journal of Psychiatry, 117, 991-6. Lesley Britton: Montessori: Play &learn a Parent?s Guide to Purposeful Play from two to six.
• Buzan,T. (1976) Use Both Sides of Your Brain. Ny: Duttton
• Buzan, T. kreativ Intelligens.
• Caine,R. and G. Making Connections: Teaching and the Human Brain.
• Chang, H. Trehub, S.E. (1977 a) Audotory processing of relational information by Young infants. Journal of Experimental Child Psychology, 24, 324-31.
• De Caspar, A. J. (1980) Of Human Bonbing: Newborn Prefer their Mothers?Voices. Science, 208/1980.
• Davidson, l. (1981) boston Project Zero Group.
• Deutsch, D. (1982) The Psychology if Music. New York: Academic Press.
• Doman, G. (1994) How to teach You Baby Math. How to teach Your baby to read How to teach Your Baby encyclopedic Knowledge How to Multiply Your Baby?s Intelligence Avery publishing Group. Garden City Park.New York.
• Dowling, W.J. (1982) Melodic information processing and its development, in the psychology of Music. Ed. D. Deutsch. New York: Academic Press.
• Edelman, G. (1992) Bright Air, Brillant Fire: On the Matter of the Mind: Basic Books.
• Eisenberg, R.B. (1976) Auritory Competence in early life. Baltimore: University Park Press.
• Farmer, J. A. New Directions for Adult and Continuing Education.
• Freinet, C. Ihmisen koulu. Elämän koulu.
• Freinet, C. (1975) För folkets skola. Wahlström & Windstrand. Stockholm.
• Fransworth, P.R. (1969) The social psychology of Music (2nd edition). Ames: Iowa State University Press.
• Furman, B.(2003) Muksuoppi-ratkaisunavaimet lasten ongelmiin. Tammi
• Gardner, H. Så tänker barn- och så borde skolan undervisa.
• Gardner,H. (1994)De sju Intelligenserna. Brain Books AB. Jönköping.
• Gardner, H. (1970) Childrens? Sensitivity to painting styles. Child development, 41, 813-21.
• Gibson, E.J. (1969) Principles of Perceptual learning and development. New York: Appleton- Century-Croffs.
• Glasser, W. (1990) The Quality School. Harper & Row.
• Goleman, D. Känslans Intelligens. Wahlström& Widstrand.
• Graff, O. (1985) Joik som musikalisk språk ( Avhandling för magisterexamen) Universitetet: Oslo.
• Gray, J. Mars och Venus-föräldrar till trygga och glada barn. Brombergs.
• Hargreaves, D. J.(1994) The Developmental Psychology of Music. Cambridge University Press.
• Gudmundsson, C. Lär med musik
• Jacqueline and Martin Brooks: The case for constructivist Classrooms
• Hart, L. Human brain, Human Learning.
• Holle, B. (1981) Lapsen motorinen kehitys. Gummerrus.
• Hongisto-Åberg,M., Lindeberg-Piiroinen, A., Mäkinen, L. Musiikki varhaiskasvatuksessa: Hip hoi, musisoi.
• Kivistö, K. Vaherva, T. (1972) Kasvatussosiologia. Jyväskylä.
• Zoldan Kodály in Preface to Musical Reading and Writing by Erzsebet Szonyi. London: Boosey and Hawkes 1978.
• Kolb,D. Experiential Learning: Experience as the source of Learning and Development.
• Lazear, D. Åtta sätt att undervisa.
• Lewis. J. Perelman, Schools Out
• Luoquet, G. H. (1927). Le dessin enfantin. Paris: ALCAN.
• Marzano, R. J. et al., Dimensions of Thinking. Alexandria: ASCD.
• McCarthy, B. The 4-Mat-System: Teaching to learning Styles with Right/Left Mode Techniques.
• Moog, H. (1976) The musical Experience of the pre-school Child. Trans. C. Clarke. London: Schott.
• Painter, G. (1972) Vauvan oppivuodet. Otava.
• Phillips, D.C. & Soltins, J.F. Perspective on learning. Teachers Collage Press.
• Revez, G. (1954) Introduction to the Psychology of Music. Norman. Oklahoma. University of Oklahoma Press.
• Rödstam, M. (1990) Lapsen kehitys 0-3 v. Otava.
• Siroiney, L. Musiken I Montessori Pedagogiken del 1.
• Sundin, B. (1988)Musiken I människan. Natur och Kultur, Stockholm.
• Suzuki, S. Kunskap med Kärlek.
• Steiner, R.(1980) Vapauden filosofia. Gummerrus. Jyväskylä.
• Sylwester, R. (1993) ?What the Biology of the Brain Tells Us About Learning" Education leadership, December.
• Tacka, P. (1995) Sound Thinking: Developing Musical Literacy Usa: Boosey and Hawkes.
• Valentine, C.W. (1962) The Experimental psychology of beauty. London. Methuen.
• Vugotsky, L.S. (1962) Thought and language. Cambrige. Ma: MIT press.
• Weber, E. (1981) bessere Bildung mit mehr Musik? Bericht über Versuche mit erweitertem Musikunterricht in der Schule. Opubl. undersökning, Amt für Unterrichtsforschung Und- Planung der Erziehungsdirektion. Bern.
• Werner, H. (1961) Comparative Psychology of mental development. New York: science Editions.
• Zenatti, A. (1976 a) Jugement Esthétique et Perceptive de l?enfant, entre 4-á 10 ans,dans des épreuves rhytmiques. Le développement génétique de la perception musicale. Paris. CNRS. Année Psychologigue 76, 93-125.